Alla Andalusian auringon
Rakas ihanin lukija,
Jos Bridgerton on sinulle tuttu, niin arvostan, jos voit kuvitella lukijan ääneksi vaikka Lady Whistledownin, tosin tässä minun kertomuksessani on huomattavasti vähemmän juoruja tai draamaa.
Nyt seuraa kuitenkin yhtään liioittelematta kuvaus minun elämääni muuttaneesta reissusta Andalusiaan keväällä 2023.
Ensimmäinen asia, jota ajattelen tuosta viikosta on se huolettomuus ja keveys, jota tunsin: ei velvollisuuksia, kokonainen viikko omistettu vain olemiselle, levolle, nautiskelulle ja naurulle. Tavoitin jonkin sellaisen osan itsessäni, joka ei ollut saanut huomiota vuosiin.
Tässä Andalucian kuutamon alla. Call it magic.
Intentio
Retriitillä voi olla tai onkin usein jokin intentio. Kun joku toinen luo täydelliset puitteet sille, että minulla on mahdollisuus keskittyä vain itseeni, on siitä parempi ottaa ilo irti. Mikä asia minulla pyörii päällimmäisenä ajatuksissa? Haluanko johonkin selkeyttä ja mikä on sydämeni toive? Onko elämässäni jokin osa-alue, joka kaipaa enemmän huomiota kuin mitä olen sille antanut? Mitä pyrkii pintaan nyt, kun annan sille tilaa?
Disclaimer: Hyvistä (mielen) aikeista huolimatta elämähän lykkää sitten eteen mitä lykkää
TAI vaihtoehtoinen (ärsyttävä) ilmaisutapa:
Et saa mitä haluat vaan mitä tarvitset.
Kaivoin mun reissun aikaisen päiväkirjan esille ja mun sydämeni kuiskaus oli:
Rakasta minua.
No ei se sitten sen enempää ollut vailla. Minut oli elämäni tuskallisimman kevään jälkeen kääritty elpymään vaaleanpunaiseen retriittikuplaan ja lempeyden pumpuliin. En tietenkään voinut oikeasti ymmärtää mitä tuo sydämeni rakkauspyyntö tarkoitti, mutta päätin ottaa hengähdystauon avosylin vastaan.
Retriittipaikkana toimi Finca el Cortijillo, ihana ja sydämellinen suomalaisen pariskunnan pitämä hotelli. Malagan lentokentältä oli noin tunnin matka kohteeseen.
Ohjelma
Hengitä ja hellitä -retriitti sisälsi kaksi harjoitusta päivässä ja lisäksi retkiä lähikyliin, hiljaisuuden päivän, taiteilua, saunomista suomalaisessa saunassa, shamanistisen äänimatkan, loikoilua altaalla sekä ihanaa yhdessäoloa. Ohjelma ei ollut valmiiksi kiveen hakattu vaan meitä osallistujia kuunneltiin aktiviteettien suhteen! Luulen, että meidän ryhmä oli aikalailla levon tarpeessa ja viikko sisälsi paljon altaalla chillailua eikä niinkään sykkimistä eri paikkoihin.
Puhelimesta en luopunut täysin, koska kuka muuten olisi ottanut kaikki ruokakuvat? Mutta pidin viikon somelakon ja se teki oletettavasti hyvää.
Jooga oli kaikille sopivaa, aamulla vähän aktiivisempaa herättelyä päivään ja iltaharjoitus sitten ihanaa pötköttelyä tähtitaivaan alla. Itseä mietitytti ensimmäisille joogaretriiteille osallistuessa, että voinko täysin aloittelijana olla mukana ja pysynkö muiden mukana harjoituksessa, mutta huoli oli ainakin tämän retriitin osalta täysin turha.
Täällä oli suurimmaksi osaksi hyvä fiilis liikuttaa omaa kehoa. Välillä myös vitutti ja sekin on ihan ok. Vilmalla on ihmeellinen kyky ohjata kehoyhteyteen.
Arvaa mikä on mun lempiväri? No tietysti vihreä.
Ruoka
Ah! Ruoka oli taivaallista. Aamulla meitä hemmoteltiin brunssilla, päivällä maistuvalla lounaalla ja joka ilta kolmen ruokalajin dinnerillä. Jaana loihti aivan uskomattomia ja toinen toistaan parempia herkkuja. Olo oli ihanan ravittu koko viikon. Päivälliseen sisältyi lisäksi viinikaato, joten voit unohtaa ajatuksen puristisesta retriitistä, jossa herätään ennen kukonlaulua ja eletään vihermehuilla ja pyhällä hengellä (ehkä kokeilen joskus sellaistakin, mutta lähtökohtaisesti olen enemmän nautiskelun kannalla.)
TOP 10 parhaat asiat maailmassa: valmiiksi katettu brunssipöytä.
Rakkaudella tehtyä lounaspaellaa.
Tunnelmaa dinnerillä.
Ihmiset
Suurin taika retriiteillä on kuitenkin kokoontuvassa joukkiossa. Kuten ihana Satnamin Vilma sanookin: retriiteille löytää aina juuri ne oikeat ihmiset. Lämmöllä ja hymyillen mietin meidän Supermarsu-ryhmää sekä mun ihaninta huonetoveria, jonka jutut sai mut nauramaan vatsanpohjasta asti.
Tottakai on jännittävää suunnata uusien ihmisten joukkoon viikoksi ja mua on usein aluksi kalvanutkin ulkopuolisuuden tunne (siitä ja sen kohtaamisesta lisää ehkä myöhemmin). Siksi tämä pidempi retriitti oli IHANA. Tällaisella vähän hitaastikin lämpiävällä ihmisellä on aikaa tottua ja tutustua uusiin ihmisiin. Ja tietysti oli mukavaa, että talossa ja sen tiluksilla oli sen verran tilaa, että oli myös mahdollisuus vetäytyä tarvittaessa omiin oloihin. Hiljaisuuden päivä oli kaunis kokemus. Ehkä se oli meille todiste siitä, että aina ei tarvita sanoja vaan se upea energia, ymmärrys ja lämpö liikkuu meidän välillä muutenkin.
Tilanpitäjä <3
Lähikylien kauneutta.
Näissä maisemissa tehtiin pieni pääsiäisvaellus hiljaisuuden päivänä.
Paluu arkeen
Mitä tarvitsen juuri nyt? Vapautta olla aito minä, vapautta seikkailla ja tuntea tuuli hiuksissa. Vapautta kokea ja tuntea. Vapautta toteuttaa sydämeni tahtoa ja toiveita. Kuka minä olen ilman maailman vaatimuksia ja kuormaa? Kuka on aito minä, vapaana ja kokevana, jumalallisena olemuksena, vailla vaatimuksia itselleen tai muille?
Voiko niin elää, voiko niin olla?
Mulle oli todella merkityksellistä saada levätä ja nauttia kokonainen viikko ilman huolen häivää. Samalla tuli todettua vähän surullinen asia, että edellinen muisto samanlaisesta huolettomuuden kokemuksesta oli jostain 90-luvulta. Ja samalla huomasin myös, että vaikka olinkin saanut huomattavasti vähennettyä työkuormaa, alkoi sen kevennyksen alta vyöryä pohjaton väsymys vuosien sykkimisen ja suorittamisen jälkeen. Retriitiltä olikin hyvä jatkaa vuoden sairaslomalle.
Aina ei tarvii jaksaa, aina ei tarvi ponnistella, kamppailla ja yrittää. Olla parempi, tehokkaampi, joskus pitää olla hiljaa, antaa kaiken laskeutua, asettua myrskyksi ja tyyneyden tilaksi.
Toinen taikamainen juttu mulle oli kehoyhteyden syventäminen. Olin aina halunnut olla ihminen, joka joogaa, mutta sen nautinnollisuus oli jäänyt yrityksistä huolimatta mysteeriksi. Rutiinien rakentaminen kestää kuulemma vähintään 21 päivää, mutta tässä viikossakin sai asioita jo hyvin alkuun! Retriitin jälkeen kehon joka aamuinen liikuttaminen jäikin ohjelmaan ja jossain vaiheessa oivalsin jotain ennen kokematonta: Mulla on keho, selkä, jalat, kädet, jotka tanssii, taipuu, puhuu, liikkuu niin ihmeellisellä tavalla. Ehkä se tuntuu jostain kulmasta katsottuna itsestäänselvyydeltä tai naurettavalta ajatukselta, mutta joka aamuinen rauhallinen harjoitus sai minut löytämään yhteyden, jollaista en ollut kokenut vuosien urheilemisenkaan tuloksena. Löysin liikkeen, jossa menen täysin kehon ehdoilla ja sitä kuunnellen, annan sen johdattaa. Se ei ole joka päivä samanlaista vaan muuntuvaa niin kuin elämä yleensä.
Kiitos siis Satnam Helsinki ja ihmeellinen Vilma. Ja tietysti minä itse, kun otin itselleni aikaa!
Intuitiokorttien neuvoja
No entäpä sitten?
Vaikka Hengitä ja hellitä -retriitti oli varsinkin näin jälkikäteen mietittynä käänteentekevä mun elämässä ja sen myötä ymmärsin viimein antautua levolle, niin se ei tarkoita, että reissuun pitäisi aina lähteä elämän mullistukset mielessä (ei ehkä kannatakaan)! Voi vain olla ja rentoutua, ottaa vähän aikaa itselleen ja omille ajatuksilleen, helliä kehoa ja nauttia auringosta. Kukapa meistä ei nykyään olisi oman ajan tarpeessa? En tarkoita omalla ajalla nyt Netflix-maratonia vaan sellaista tilaa, jossa pääsee kohtaamaan itsensä ja samalla myös ne vähän epämiellyttävät ajatukset. Ajatukset, jotka kuiskii päivittäin kipuna lapaluussa, kylkiluiden välissä ja polvitaipeessa. Ne joille sanoo liian usein, että katsotaan sitten huomenna tai itseasiassa…mieluiten ei ikinä.
Eikä tarvitse tietää mitään, ei tarvitse osata mitään, ei tarvitse suorittaa. Ei tarvitse olla Lululemonin joogavaatteita (vaikka ne onkin kuulemma hyviä). Ei tarvitse olla ekstrovertti tai kokenut meditoija. Mutta sanoisin, että on hyvä olla avoin ja utelias raottamaan ovea sille mahdollisuudelle, että jokin voi muuttua. Ehkä joku osa kehossa virtaa vapaampana, ehkä kuulet syvimpiä toiveitasi paremmin, ehkä saat uuden ystävän tai ehkä sen ymmärtää vasta myöhemmin mitä lähti liikkeelle.
Pro tip
Minä lähdin matkaan käsimatkatavaroilla. Se on ihan kätevää, mutta jos haluat tuoda kotiin upeaa keramiikkaa ja herkkuviinejä lähitilalta niin suosittelen isompaa matkalaukkua. Retriittiin oli ihana yhdistää myös yö (tai miksi ei pidempikin aika) Malagassa. Meren aallot teki hyvää vuoriston syleilyn jälkeen.
