Seikkailu Egyptissä, Voayge de Râ
Järjestäjä: Dunya Escapes / jooga Alice Girard
Kesto: 8 päivää / marras-joulukuussa 2023
Instagram on välillä ihmeellinen paikka. Löysin mun joogainnostuksessa sieltä upean joogaopettajan nimeltä Alice Girard. Alice on super notkea ranskalainen seireeni ja kun hän mainosti retriittiään Egyptissä niin muutamaa epäröinnin hetkeä (oikeasti voisin kirjoittaa koko postauksen päätöksen teon vaikeudesta) myöhemmin olinkin jo sitten varailemassa lentoja Luxoriin.
Retriitin varsinaisista järjestelyistä ja luomisesta vastasi Dunya escapes, pieni matkatoimisto ja sen upeista upein perustaja Laura, jonka rakkaudesta Egyptin kulttuuriin Dunya escapes oli syntynyt.
Tämä juttu kertoo matkan ensimmäisestä osiosta,
viikon tuskaa, mutta onneksi enemmän taikaa säteilevästä risteilystä Niilillä.
Tervetuloa Egyptiin
Saavuin Luxoriin illan hämärässä, josta Dunyan kuljettaja nouti minut ja jatkoimme ensin autolla ja sitten pienemmällä veneellä matkaa kohti Niilille parkkeerattua venettä.
Tulevan viikon liikkuva kotimme oli kaunis Dahabiyah, perinteinen egyptiläinen matkustajavene. Odotin etukäteen, että vietän viikon jossain kalanhajuisessa pikkupaatissa, mutta fasiliteetit ylitti mun odotukset n. 98 prosentilla. Luxorista lähdimme matkaamaan jokea pitkin etelään aina Aswaniin asti. Koska tarpeeton lomakohteisiin perehtyminen etukäteen ei kuulu tapoihin niin minulle selvisi vasta paikan päällä, että Niilin risteily on ylipäätään the thing Egyptin matkalla.
Dunya Escapes Laura oli paneutunut retriitin järjestämiseen koko sydämellään. Risteilyohjelmaan kuului esim. kuumailmapallolento auringonnousun aikaan, ex tempore kello viiden tee Old Cataract -hotellissa (Agatha Christie kirjoitti siellä Kuolema Niilillä -romaaniaan), vierailu paikallisessa kylässä Niilin varrella, lukuisat temppelivierailut ja chillailua Dahabiyalla.
Dahabiya on purjevene eikä siinä ole moottoria. Viikon ajalle ei sattunut juurikaan tuulta, joten olimme tuon pienemmän veneen hinauksessa lähes koko matkan ajan. Miehistöllä oli vähän tylsää.
Tässä meidän söpö huone. Luulin etukäteen, että joutuisin nukkumaan sellaisessa kapeassa natisevassa punkassa. Vene- ja laivajutut ei ole mulle oikein tuttuja.
Aloitusseremonian kauneutta.
Nämä aamukahvimaisemat ravitsi sielua.
Ensimmäisten päivien fiilikset
= paskaa
Lensin Egyptiin marraskuussa 2023 samalla, kun Israel pommitti Gazaa. Itkin silmät päästäni lentokoneessa ja itkin silmät päästäni temppelivierailuilla. Itkin jotain syvältä tulevaa tuskaa siitä, että ihmisillä on kyky rakentaa jotain ikiaikaista, mutta ei kykyä olla sovussa toistensa kanssa. Miten meidän sivistyksen taso mitataan? En olisi antanut ihmiskunnalle tuolloin yhtä ainutta pistettä.
Itkin sitä, että täällä ei ole niitä mun ihmisiä. Se, että olin keskellä ranskaa puhuvien ryhmää tuntui alkuun yllättävän kamalalta. Kuinka pieneksi ja surkeaksi ihminen voikaan itsensä paratiisissa tuntea? Mun sisäisyydessä oli ensimmäisten päivien aikana lievä paniikki siitä miten väärään paikkaan olinkaan saapunut. (Sanomattakin selvää, että asialla ei ollut mitään tekemistä toisten ihmisten kanssa vaan kaikki kanssamatkustajat olivat tosi ihania ja sydämellisiä.) Ja tottakai soppaan täytyy heittää myös itsesyytöksiä siitä, etten ole onneni kukkuloilla, vaikka pitäisi olla. Kyllähän te tiedätte, kun fiilis on surkea niin premium-tason vinkki tilanteen ratkaisemiseksi on, että yritä piristyä.
Pidänkin enemmän vanhasta kalevalaisesta viisaudesta It is what it is, joten ei auttanut kuin roikkua mukana, tuntea tunteet ja katsoa mitä tapahtuu.
Kuningatar Hatshepsutin temppeli, Hatshepsut hallitsi Egyptiä vuosina vuosina 1479–1458 eaa. Meillä oli temppelivierailuilla egyptiä, ranskaa sekä englantia puhuva egyptologi matkassa, mutta päätin, että voin tarkistaa faktat myöhemmin googlesta ja keskittyä kuuntelun sijaan fiilistelyyn.
Nefertarin (kauneimmista kaunein) hautakammio Kuningattarien laaksossa. Tähän voi ajatuksissaan lisätä sellaisen lehmän lämpimän henkäyksen iholle, niin pääsee paremmin tunnelmaan.
Nefertarin hautakammion seinämaalaukset oli next level -hienoja ja poikkeuksellisen hyvin säilyneitä.
Tärkeä viesti juuri sinulle (vapaa suomennos): Syö hyvin, rakasta itseäsi ja läheisiäsi ja nauti elämästä.
Sitä voi rakentaa kivipatsaita ikuisuudeksi, sitten tulee seuraava tyyppi, joka murskaa ne alas tai heittää nimesi pois ja laittaa omansa tilalle. Siis mitä muuta väliä on ihmisenä kuin iloita.
Horuksen (se haukkapäinen tyyppi) temppeli Edfussa. Horuksen oikea silmä symboloi aurinkoa ja vasen silmä kuuta.
Päiväkirjastani matkalla:
Siellä Horuksen temppelissä tuntu niin paskalta. Siltä, etten kuulu tänne. Että haluan pois. Jonnekin missä voin olla oma itseni rauhassa. Miks mun sisällä on tämmöinen konflikti, onko millään tarkoitusta. Haluan palvella luontoa, jos jotain. Miten se hoivaa meitä ja antaa meille ravintoa ja elämän. Miten se tuudittaa meidät uneen ja ottaa meidät siipiemme suojaan. Miten se riistää meidät äidiltämme ja jättää hapuilemaan ja etsimään omaa tietä. Miten se väsymättä auttaa meitä matkamme varrella, antaa vastaukset kysymyksiimme, tuulen kuiskauksen ja auringonsäteet iholle.
Kuole, kuole, kuole, jokaisella tavalla vanhalle maailmalle. Sen raunioissa ei ole mitään mitä tarvitsisit mukaasi. Ota luonnon ja äiti Maan juureva voima, ota tähtien valo ja tuike, ota taivaan isän siunaukset ja käänny kohti omaa Tietoisuuden valoasi. Anna sen opastaa ja neuvoa sinua.
Mitä voit oppia vanhoilta temppeleiltä, jotka on verellä rakennettu. Voit oppia sen, että ei enää koskaan. Ei enää koskaan kukaan tyranni, itsevaltias tule sillä tavalla sortamaan ihmisiä. Kun jokainen löytää valon sisältään meillä on taivas. Meillä on taivas, jonka tunnet sydämessäsi ja jota voimme jokainen päivä ja hetki luoda todeksi. Löydä temppelisi, lohtusi ja rakkautesi luonnosta. Ei tule muita jumalia kuin se totuus ja Olemus, joka on sisällämme. Ei tule kauniimpaa päivää, kuin se jolloin ihminen on löytänyt rakkauden sydämestään.
Ok, aika raamatulliseksi paatokseksi meni, mutta sydämen jutut on välillä vähän sellaisia.
Jooga
Annetaan nyt yksi kappale joogalle, koska alkuperäinen ajatus oli kuitenkin mennä joogaretriitille. Rehellisyyden nimissä jooga oli laivamatkan ajan mulle pakkopullaa. Mulla ei olisi ollut voimia tai jaksamista suorittaa yhtäkään vinyasaa Egyptin paahtavan helteen alla. Ehkä asiaan vaikutti se, että olin toipuvana sairaslomalla, jonka lisäksi päiväretket olivat intensiivisiä ja herätykset aikaisia. Mun fysiikka huusi vain hoitavaa yiniä ja jotain tosi lempeää liikettä. Joogahetket eivät siis olleet mulle mitään ah, ihanaa fiilistelyä ja kehon kuuntelua vaan lähinnä tuskaisaa odotusta, vartalon kaivatessa pääsyä vaakatasoon.
Ruoka
Vannon, egyptiläinen ruoka on maailman parasta. Tuoretta kalaa suoraan Niilistä, värikkäitä kasviksia, munakoisoa, okraa, kesäkurpitsaa, pehmeintä leipää ja lohtumausteita. Meidän laivan keittiössä taiottiin ihan käsittämättömän hyviä herkkuja.
Mitä värejä ja makuja!
Kalatrio perunapedillä.
Brekkie laivamatkalla. Tässä esim. tuoretta mangomehua, lättyjä ja hunajaa
Tervetullut shifti ja muita elämyksiä
Nyt alkaa luojan kiitos se osio, jossa retriitin sankaritar jättää alkuvaikeudet taakseen ja siirtyy erilaisiin tunnelmiin.
Taitekohdasta vastasi ihanan, upean Emilyn Sound Healing laivan kannella. Mieti tähtitaivas, pimeys ja kristalliset äänimaljat. Tuntui, että ensimmäisten päivien pohjamudissa möyrimisen jälkeen, minusta viimein irtosi jokin kerros. Olin onnellinen, vapaa ja niin ravittu tuon Sound Healingin jälkeen, se oli tervetullut tunne kaiken prosessoinnin jälkeen.
Olin aikaisemmin käynyt ryhmä-äänimaljahoidossa, jossa soitettiin tiibetiläisiä maljoja ja kongia. Se kerta jäi mulle elävästi mieleen, koska mietin puolet ajasta, että milloin tämä kokemus loppuu ja voisiko se tapahtua mielellään pian.
Nyt tunnelma oli vähän toisenlainen: galaktinen, kirkastava, puhdistava, vapaa. Vannon, että meidän veneen yläpuolella leijui alus uteliaana siitä mitä tapahtuu.
Kuumailmapallolennolla saatiin vähän laajempi perspektiivi asioihin ja oli ihan mieletöntä nähdä Egypti yläilmoista. Herätys oli joskus neljän maissa, jotta ehdittiin ennen aurinkoa taivaalle. Kuumailmapalloja lensi taivaalla meidän lisäksi kymmeniä ja kymmeniä.
Meidän alkupäivien ensimmäinen yritys lentoseikkailulle peruuntui väärästä tuulen suunnasta johtuen (tuulen suunta kohti Niiliä oli jollain tavalla ongelma?). Myönnettäköön, etten ollut ensimmäisestä peruuntumisesta edes pahoillani, koska ajatus taivaalla oleskelusta tuntui kohtalokkaalta. Onneksi en jäänyt tälläkään kertaa nukkumaan, koska kokemus oli ikimuistoinen.
Kuumailmapallomatkan maisemia. Ihan mieletöntä nähdä miten Niilin ravitseman maaperän ja aavikon välinen raja esittäytyy.
Ravitseva Niili ja taivas maalaamassa mun sielun värejä.
Näin niin monta upeaa temppeliä, joissa kaikissa oli ihan oma tunnelmansa, mutta ehkä tämä Karnakin temppeli Luxorissa oli vaikuttavuudessaan suosikki. Herttinen, katso nyt näitä pilareita, onhan isompi on aina parempi. Kauempana näkyy myös obeliski. Jälkikäteen tästä paikasta tulee sellainen Game of Thrones -fiilis: sukellus eri maailmaan, jolla ei ole mitään tekemistä tämän nykyisen kanssa. Vai onko sittenkin?
Pro tip
Jos haaveilet seikkailumatkasta Egyptiin, niin suosittelen sydämestäni Dunya escapes -matkoja. Retriitti oli jokaisen euron arvoinen! Alkuperäinen ohjelma muokkaantui tuon tuosta eri syistä, mutta Laura hoiti kaiken niin helpon ja vaivattoman oloisesti, että meidän osallistujien tehtävänä oli todellakin vain nauttia matkasta. Ylipäätään Egyptin kulttuuri on niin erilainen verrattuna länsimaiseen, että maa voi olla vähän haastava kohde omatoimimatkailulle (ainakin, jos haluaa oikeasti tutustua paikalliseen elämään).
