Stonehenge & Lumoava Glastonbury

Aika: viikko / kesällä 2022

Tästä eeppisestä UK tourista on jo tovi aikaa ja sydämessä alkaa olla jo pieni kaiho takaisin. Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa -sanonta ei taida koskea tällaisia mukavia tilanteita, joten aikamatkataan huoletta kesään 2022.

Sanoin ystävälleni Millalle erään maratonpuhelun aikana, että Stonehenge ja Ley-linjat tuntuvat kutsuvan ja haluaisin nähdä nuo kivipaadet (sitten joskus). Saman puhelun aikana varattiin kuitenkin lennot ja matkaan pääsimme noin kuukautta myöhemmin! Onnea on innostuva ystävä.

Lontoo

Aloitimme reissailun luonnollisesti Lontoosta, joka oli meille molemmille uusi kohde. Tie kävi sitten Stonehengelle ja Glastonburyyn, josta matkasimme vielä Bathiin ja takaisin Lontooseen. Säästyi muuten pitkä penni, kun hankimme junaliput hyvissä ajoin etukäteen. Jos selaat Lontoon hostelleja google mapsista, voit ehkä löytää ystäväni jättämän arvostelun “the worst hostel experience ever”, joka saa ihan hyvin katselukertoja.

Näkymät Tower Bridgeltä

Lontoossa suurimman vaikutuksen minuun teki Tower Bridge, jonka moni varmasti tunnistaakin, mutta lyhykäisyydessään se on jäätävän iso silta. Sillan sisälmyksiin ja historiaan pääsi tutustumaan pientä maksua vastaan. Tunnen edelleen pienen epämukavan piston sydämessä, kun muistan kuvat sukeltajista, jotka olivat mukana rakentamassa siltaa. Osalle se jäi viimeiseksi työkeikaksi.

Natural History Museum

Olisin voinut viettää täällä koko päivän, mutta aikataulujen puitteissa se ei ihan ollut mahdollista. Suurin kriisi tapahtui, kun kummankaan Osuuspankin kortit eivät toimineet museo shopissa. Jäi tuliaiset sillä visiitillä saamatta!

Notting Hill

Onneksi Milla vaati päästä elokuvan hengessä Notting Hilliin, koska paikka oli upea ja ihastuin sen värikkäisiin taloihin. Itse en ollut nähnyt koko leffaa, mutta asia korjaantui myöhemmin Bathin maaseudulla. Elokuva oli ihana, kotoisa ja lämmin. Siinä ei nykymittapuulla tapahtunut hirveästi mitään, mutta kuinka virkistävää vaihtelua se onkaan siihen, että tapahtuu koko ajan kaikkea ja kaikkialla. Ysärillä osattiin.

Camden

Paikka oli täynnä markettikojuja, joita ensin selaa innostuksen vallassa, kunnes huomaa, että joka toisessa paikassa on samat rojut myynnissä (made in China). Silti fiilis oli eloisa ja suosittelen ehdottomasti visiittiä. Käytiin lähistöllä nauttimassa myös perinteinen fish and chips -annos, joka ei vakuuttanut maullaan. Suosittelen silti, ihan kokemuksen vuoksi!

Stonehenge

Siinä se nyt on. Kivimuodostelma. En voi sanoa, että Stonehenge olisi pettymys ja jos mahdollisuus siunaantuu niin menen sinne mielellään uudestaankin. Mutta kieltämättä olisi ollut vähän tunnelmallisempaa lähestyä Stonehengeä täysikuun valossa, kokopitkässä mekossa käsi kädessä muiden sisarten kanssa, tanssia kehän sisällä ja rukoilla äiti Maata. Mutta tällä taajuudella sitä ihailtiin turvallisen etäisyyden päästä, paahtuneella nurmikolla nauttien kermakaljaa.

Glastonbury

Mietin otsikkoa kirjoittaessa millä adjektiivilla kuvaisin Glastonburya ja päädyin lumoavaan. Maapallon sydänchakran sanotaan sijaitsevan Glastonburyssa ja sen todellakin tuntee. Sen lisäksi tuo kaupunki on täynnä mielikuvitusta hivelevää Kuningas Arthurin ajan mytologiaa, mystisen Avalonin kaikuja ja tarinoita Graalin maljasta.

Tor-kukkula Glastonburyssa.

1500-luvulla rakennetusta kirkosta on jäljellä enää kirkontorni. Ympärille levittäytyvä maaseutu oli upea näky ja mäelle kannatti todellakin kiivetä.
Paikassa oli kohtalokas ihana vapauden tuuli ja maisemat kuin sadusta.

Olin elänyt todella haastavaa aikaa ja ehkä siinä hypellessäni Tor-kukkulalta alas, tuntui viimeinkin siltä, että elämällä on jotain tarjottavaa (jopa minulle). Mun ei tarvitse elää mun itse rakentamassa häkissä, velvollisuuksien ja ulkopuolisten vaatimuksien alla. Mun ei tarvitse uhrautua toisten tai yhteisen hyvän puolesta. Sain maistaa pitkästä aikaa sellaista todellista vapautta ja talletinkin tuon tunteen syvälle sydämeeni. Voin auttaa maailmaa vain siitä paikasta, jossa minä olen onnellinen ja voin hyvin, aika kiva oivallus.

Arvoitus: Mistä tunnistaa suomalaisen turistin?

Chalice Well

Chalice Well, pyhä lähde ja kaivo, sijaitsee Glastonburyssa upean puutarhan ympäröimänä. Sanotaan, että Graalin malja olisi haudattu Chalice Welliin. Kävimme puutarhassa meditoimassa, pesemässä jalkamme ja nauttimassa ruusuista, kukista ja puutarhan tunnelmasta. Vettä saa ottaa myös pulloon mukaan, mutta korkean rautapitoisuuden vuoksi sitä ei tulisi juoda paljoa. Ihan vain vinkkinä ennen kuin ehdit heittää juomakelpoisen veden maahan, täyttää pullon täyteen lähteestä ja kulauttaa pullon lähes tyhjäksi kuten eräs nimeltä mainitsematon henkilö.

Chillaamassa Chalice Wellillä.

Eeppinen Queen of Cups

Nautin Glastonburyn Queen of Cupsissa valehtelematta elämäni parhaan aterian. Sen ajattelu aiheuttaa vieläkin sylkirauhasten aktivoitumisen ja lämmön tunteen sydämeen. Tilasimme Kuningattarien menu, jossa pöytään ilmestyi mitä herkullisimpia ruokia toinen toisensa perään. Olin täydellisen humalassa elämästä, rakkaan ystävän seurasta, ruoasta (ja viinistä), ahhh!

Mitä värejä!

Tottakai meidän vierailun ajaksi sattui Glastonburyyn vielä Jumalatar konferenssi. Pääkatu oli täynnä kauniisti pukeutuneita hahmoja, lohikäärmeitä ja rummutusta. Siinä ei sade paljon menoa haitannut.

Olen ehkä nihkeä, mutta Glastonburyn pääkadulla (söpö pikku katu, älä odota mitään massiivista) oli lähes Camdenin veroinen meininki kauppojen suhteen. Sanoisin, että kaikissa ei todellakaan ollut fiilis kohdallaan ja suurimmasta osasta puoteja sai ihan samanlaista rojua kuin viereisestä liikkeestä. Siitä huolimatta tietysti tutkimme lähes jokaisen kaupan ja sen valikoiman. Ostin kynttilöitä, meditaatioyrttisekoitusta ja oraakkelipakan, joka myöhemmin löysi joululahjan muodossa siskoni luo. Kaikki oheistuotteet, tarotit, oraakkelikortit, kivet ja muut ovat tietysti hauskoja ja inspiroivia asioita, mutta lopulta kaupallisuudesta tuli pieni ähky.

Tässä shopissa oli fiilis ja estetiikka kuitenkin kohdillaan.

Muut kohteet

Junamatka läpi maaseudun Bathista Lontooseen. Olin vähän ymmälläni, että mikä tämä tarina nyt on, jota kynäni kirjoittaa automaatilla, mutta haluaisin ajatella, että se on kuiskaus jostain Arthurin ajoilta.

Sinuun minä joskus nojasin. Sinusta hain turvaa ja lohtua. Nyt huomaan, etten ollut niin hauras kuin luulin, olen rohkeampi kuin oletin. Pystyn enempään kuin luulin. Kuiskintaa menneisyydestä, unohdettujen huulilta, jotka sanovat: Sinä pystyt, sinä kykenet. Kuule kuiskaukseni ja juo elämän vettä, tuhannesta purosta, tuhannesta lähteestä, siitä muistista, jossa on kaikki maailman taika ja voima. Sinun veressäsi meidän veremme. Unohdettujen kallioilla tuhat sielua ja ruumista odottamassa vapautusta ja vapahtajaa. Mistä kirjoitat, kun meidän laulumme on laulettu ja meidän veremme on vuodatettu. Kadotettujen meri, vailla nimiä, vailla merkitystä. Kirjoita huudosta, jota kukaan ei kuullut. Kirjoita raivosta ja katkeruudesta ja valtavasta rakkaudesta, joka korjasi kaiken. Tuhansista elämistä pohjan alla ja päällä. Elämistä, jotka koskettivat ja jotka unohdettiin.

Sinun kanssasi en koskaan ollut yksin. Sinuun nojasin, kun kaikki toivo oli mennyt. Kun en löytänyt kotiin ja kun hapuilin ja kompuroin sumussa. Tunsin sinut sydämessäni ja se lämpö levisi joka raajaan. Valuvaa tahmaista verta joka puolella, mutta minä halusin luoksesi kotiin. Minä en ollut sankari enkä kummempi mies kuin kukaan muukaan. Ei siinä ollut mitään järkeä. Sodassa ei koskaan ole voittajia. Pelkkää tuskaa ja pohjatonta surua, jota mikään humala ei peitä kuin ohikiitäväksi sekunniksi. Minä halusin paeta sitä lihapalojen merta ja tuntea rintojesi ja hiuksiesi pehmeyden. Pyyhkisit kuumat kyyneleet poskiltani, ajaisit partani ja hoitaisit haavani. Tunnistaisitko minua kaikkien vuosien jälkeen? Olisinko sinulle sama mies, jota rakastit? Riivattu, satutettu, murhaaja.

Söpöliini kukkakauppa Bathissa. Yhdistä kaksi asiaa, joita rakastat: kasvit ja kahvi, vaatteet ja taide, fengshui ja arkkitehtuuri, kivet ja valokuvaus. Uskon, että se intohimo, joka meistä paistaa, kantaa pitkälle. Se kertoo ohikulkeville ihmisille, että hei, tuossa on jotain aitoa. Ei sekään takaa, että se sun palolla luotu puoti tai tuote on yhtä kuin menestystarina, mutta aina se on kuitenkin uusi kokemus.

Mitä sanoisin tästä matkasta? Että se avasi sydäntäni ja näytti, että taakkojen sijasta on myös helppoutta ja iloa. Suorittamisen sijaan on aina uusia kokemuksia ja maailmoja koettavana. Ellei elämän pointti olisi nimenomaan laajentua niin mikä sitten? Laajeneeko elämä silloin, kun jokainen päivä toistaa itseään?

Tunsin keveyttä ja rakkautta, sukellusta toiseen aikaan, ytimessäni Englannin tuttuuden. Elämä voi olla viiniä aamupalaksi (en suosittele pitkäaikaista käyttöä) ja nukahtamista maissipellon ääniin. Se voi olla Austenin kirjoja riippukeinussa, Bathin kylpylöitä ja yllättäviä kahvila + kukkakauppalöytöjä kaupunkien sivukujilta, inspiroituminen oli helppoa. Mihin kaikkialle sisältä pursuava ilo ja innostus voi viedä? Mitä uusia polkuja se ohjaa kulkemaan ja millaista uutta maailmaa se muovaa?

Ensi visiitille jäi koettavaksi ainakin Harry Potter -maailma, musikaali ja kello viiden tee. Seuraavaan kertaan siis!

Rakkaudella,
Vilma

P.S. Tässä köyhän naisen versio matkasta: Lue Avalonin Usvat ja nauti teetä erityisen ihanasta kupista.